Uutta syntyy tyhjyydessä

Sunnuntai 21.8.2022 klo 0.34


Olet varmasti usein kuullut - ja itsekin esittänyt jollekin tottumuksenomaisen kysymyksen: "Mitä suunnitelmia viikonlopuksi?" Tai "Mitä aiot tehdä lomalla?" "Mitä suunnitelmia illaksi?"

Tämä kysymys, kuten monet muutkin kommunikoinnistamme on tottumuksenomaista ja pääasiassa tiedostamatonta. Harvoin ajattelemme tai tiedostamme sen kummemmin, kuka tai mikä päättää tai määrittelee, mitä puhumme, ajattelemme ja ylipäänsä koemme sisäisesti.

Haluan tässä blogipostauksessa nostaa esille sen, miten tärkeässä roolissa tyhjä tila on uuden syntymiselle. Ja miten tärkeää jopa tylsistymisen sietäminen on uuden syntymisessä. Voiko elämääsi tulla mitään uutta - sisäisesti tai ulkoisesti - jos mielesi, aistisi ja myös kotisi ovat täynnä hälinää, kiirettä, saastetta, aistiärsykkeitä ja roinaa?

Olen itse huomannut, miten koukuttava tila tuo hälisevän mielen tila on. Silloin, kun olen uppoutunut siihen ja kiireisiin aivoaaltoihin, minun on hyvin vaikea ottaa ensimmäistäkään askelta tehdäkseni mitään, minkä tiedän vievän minua rauhaa ja läsnäoloa kohti. Tunnen, että tuossa tilassa egomieli saa minusta otteen hyvin, hyvin helposti.

Kuinka usein elämässäsi on hetkiä, jolloin vain olet? Onko sinulla aina päällä tv, musiikki, somefiidi, uutisfiidi, äänikirja? Ahdistutko hiljaisuudesta ja jos, niin miksi? Koetko olevasi alempiarvoinen ihminen, jos kalenterisi ei ole täynnä suunnitelmia?

Seuraavan kerran, kun menet metsään lenkille, mitä jos jättäisit korvanapit kotiin? Ja pysähtyisit hetkeksi luontoon ja pyytäisit saada todella yhdistyä luonnon pyhyyteen ja sen parantavaan värähtelyyn.

Tai seuraavan kerran, kun olet avaamassa tv:tä tai uutisfiidiä, mitä jos ottaisit vihkon ja kynän ja kysyisit itseltäsi: "Mitä minulle todella kuuluu?" Ja antaisit tekstin alkaa virrata pintaa syvemmältä - mielen tuolta puolen. Se ei ehkä virtaa heti, koska kiireinen mielesi todennäköisesti menee paniikkiin, mutta jos uskallat kohdata tylsistymisen ja olemisen tilaa kerta toisensa jälkeen alat huomata, että kiireinen ja hälisevä mielesi ei olekaan todellinen olemuksesi ja että todellinen viisautesi ei itse asiassa olekaan mielessä.

Elämme yhteiskunnassa, joka ei oikeastaan ollenkaan opeta meitä yhdistymään korkeampaan itseemme, korkeampaan olemukseemme. Siksi moni meistä luulee, että olemme yhtä kuin mieli ja rakennamme koko elämämme ja olemassaolomme mielen ja sen toimintojen varaan.

Omassa elämässäni olen myös saanut useita kertoja nähdä sen, että kun elämässä on tyhjä tila, se täyttyy aina. Mutta jos elämässä ei ole tyhjää tilaa ja yritämme kiireisen mielen avulla "manifestoida" uutta ikäänkuin suorituskeskeisesti ja tehokkaasti, mihin se uusi mahtuu, jos elämämme ja kotimme on täynnä sitä sun tätä, emmekä ole valmiita luopumaan emmekä päästämään irti mistään?