Mitä tarkoittaa "oman energiasi omistaminen"?

Sille on varmasti olemassa monia eri näkemyksiä ja määritelmiä ja jaan tässä nyt omani, koska muusta en tiedä :)

Omalla energialla tarkoitan kaikkea sitä, mikä on energiakentässäsi, kaikkea mikä on osa tietoisuuttasi, kaikkia olemuspuoliasi ja hienovärähteisiä kehojasi.

Ihminen, joka ei tunne itseään eli joka ei ole astunut itsetuntemuksen tielle, hyljeksii sellaisia osia itsessään, jotka eivät (vielä) ole tulleet nähdyksi ja kohdatuksi. Eli voimme joko hyljeksiä omaa energiaamme tai syleillä sitä.

Energiasi syleilemisen edellytyksenä on se, että

a) olet tullut tietoiseksi tai ainakin tietoisemmaksi

b) olet valmis ottamaan vastuuta omasta energiastasi

Mikä sitten on sellainen osa itsessämme, jota hyljeksimme? Tällä tietoisuuden aikakaudella, jolla nyt elämme, meidät on ehdollistettu erillisyyteen ja jaotteluun. Siksi ihmiskunnan kollektiivissa on vallalla ohjelmointi, että tietyt tunteet ovat pahoja. Nämä ovat juuri niitä, joita hyljeksimme. Esimerkiksi viha, kateus, ilkeys, julmuus, mustasukkaisuus, ivallisuus, pelko, vahingonilo, alemmuuden- mitättömyydentunne, ylimielisyys.

Mitä luulet, kumpi on myrkyllisempää: viha, vai tukahdutettu viha?

Oman kokemukseni mukaan silloin, kun emme ole tietoisia omasta sisäisestä maailmastamme eli emme pysty omistamaan/syleilemään energiaamme, silloin automaattisesti sinkoamme tunteemme, ehdollistumamme ja kaikki käsittelemättömät asiamme ulospäin itsestämme.

Ja muut ihmiset tuntevat ne ja usein myös reagoivat niihin (elleivät he itse ole tietoisia). Sillä ihmiset eivät reagoi niinkään sanoihimme ja tekoihimme, vaan ennen kaikkea energiaamme. Se on se, mitä he tuntevat ja aistivat meistä ensimmäisenä.

Ulkomaailma on mahtava opettaja. Kun emme ole tietoisia siitä, mitä meissä tapahtuu, millainen on sisäinen tietoisuudentilamme ja sen takia hyljeksimme ns. varjojamme, ulkomaailma auttaa, tai ainakin yrittää auttaa meitä kasvamaan näyttämällä meille peilin lailla, missä mennään.

Ja tässä ei ole kyse itsen syyttelystä ja syyllistämisestä, vaan tietoiseksi tulemisesta, itsen lempeästä tarkkailusta.

Henkisyydessä ei ole kyse siitä, että feidaamme varjopuolemme ja yritämme muuttua hyväksi, mukavaksi, rakastavaksi, positiiviseksi ihmiseksi.

Henkisyydessä on kyse yhdistymisestä itseesi ja kaikkiin osiisi. Silloin todella omistat energiasi ja voit olla tarkkailijana yhä enemmän ja enemmän. Siinä on kyse itsetuntemuksesta, tietoiseksi tulemisesta ja heräämisestä.

Sen takia spontaanisti nousevassa "puhtaassa" vihassa ei ole latausta ja se menee hetkessä ohi. Tukahdutettu viha taas on muhinut ja kasvanut pitkän ajan saatossa ja siksi siinä on valtava tuhoava voima. Mutta myös sen, kuten kaiken, voi parantaa läsnäoleva huomio, rakkaus.

Lopuksi haluan muistuttaa siitä, että kiireinen hälisevä mieli ei mitenkään pysty olemaan tarkkaavainen tarkkailija. Älä siis syytä ja soimaa itseäsi, jos olet yrittänyt olla tietoinen mutta et vain pysty.

Olen itse huomannut, että tietoisuuden taskulamppu syttyy vasta, kun kundaliinienergia on aktivoitu ja tasapainoinen. Siitäkin syystä suosittelen että teet säännöllisesti jotain itsellesi mieluisaa ja sopivaa harjoitusta (esim. hengitysharjoitus, kundaliinijooga, meditaatio, Maria Nordinin menetelmä) joka auttaa sinua pääsemään syvemmän läsnäolon tilaan. Se  voi olla yksi ensiarvoisen tärkeä avain tällä oivaltamisen tiellä.