Oletko valmis oppimaan - vai tiedätkö jo kaiken?

Aloitin viime vuonna tutkintoon johtavan täydennyskoulutuksen. Olen valmistunut vuonna 2002 HSO-tradenomiksi, enkä ole sen jälkeen opiskellut työnantajien tarjoamia kursseja ja   tietoisuuden kasvuun liittyviä opintojani lukuunottamatta.

Olin yllättynyt, kun kerrottuani opinnoistani pari ihmistä sanoi ensimmäisenä: "Miksi? Eikö tuo ole sitä alaa, mitä olet jo opiskellut?". Se herätti minut miettimään, mikä saa meidät ajattelemaan, että jos on pintaraapaisuna sivunnut jotain aihetta vaatimattomat 17 vuotta sitten, sitä ei tarvitse tai kannata enää opiskella. Mitä luulet, pysyykö tuolla tavalla ajatteleva ihminen mukana tässä kiihtyvällä tahdilla kehittyvässä maailmassa?

Me olemme tulleet tänne paitsi nauttimaan elämästä, myös kasvamaan ja kehittymään ihmisinä. Evoluutio on tämän kaiken tarkoitus. Ihminen, joka ajattelee, ettei hänellä ole sisäisessä eikä myöskään ulkoisessa maailmassa mitään opittavaa, koska hän on oppinut jotain joskus, jämähtää hyvin helposti paikalleen. Me joko kasvamme tai sammaloidumme. Oletko valmis oppimaan muilta jatkuvasti? Oletko halukas kehittämään itseäsi jatkuvasti? Vai ajatteletko ylimielisesti "Tiedän jo kaiken." Tai "Olen niin henkinen, ja saan kaiken tarvitsemani tietotaidon suoraan maailmankaikkeudelta." En ollenkaan halua vähätellä sisäisen tiedon painoarvoa. Kun avaudumme ja saamme yhteyden itseemme, saamme yhteyden myös rajattomaan viisauteen sisällämme. Mutta käytätkö tuota viisautta maallisen halveksimiseen?

Parasta tietoisuuden kasvun matkallani on ollut, kun minua on autettu saamaan voimakas yhteys omaan korkeampaan tietoisuuteeni, sisäiseen viisauteeni. Se on nimittäin sellainen opas ja voimavara, ettei toista ole. Se, että olen yhteydessä sisäiseen viisauteeni ei kuitenkaan tarkoita, että olisin valmis ja perillä, ja ettei minulla olisi edelleen opittavaa kanssaihmisiltä, oli kyse sitten ihmisyyden ja elämisen taidoista - tai käytännön taidoista, joita nyt opiskelen koulun penkillä.

Minulla on ollut ja on paljon opittavaa muilta - niin tietoisuudessa, henkisyydessä kuin käytännön taidoissa. Silloin jos en ole tarpeeksi nöyrä näkemään sitä, mitä voin oppia toisilta ihmisiltä, minut pudotetaan takaisin maanpinnalle hyvin nopeasti.

Todellisuudessa suurin oppimistyömme on poisoppimista kaikista niistä ehdollistumista, periaatteista, rajoittavista tunteista, ajatusmalleista ja uskomuksista, joita kannamme sisällämme. Kun tiedämme, ettemme tiedäkään mitään, emme hetkeäkään kyseenalaista sitä, että meillä on todella paljon opittavaa elämältä, maailmankaikkeudelta ja kanssaihmisiltä - ja itsestämme.