Miten metsä voi auttaa meitä?

Suomalaisilla on hyvä yhteys luontoon. Meille metsässä oleilu on ihan luontaista. Eräs suomalainen ystäväni, joka asuu ulkomailla, saa usein kuulla ihmettelyä: "Miten uskallat mennä metsään?" koska hän rakastaa metsässä lenkkeilyä ja hänelle se on ihan itsestäänselvää. Uskon, että nämä metsään liittyvät kauhukuvat on iskostettu meihin enemmänkin mediasta, elokuvista ja jännäreistä kuin todellisuudesta.

Metsä ja koskematon luonto on täynnä korkeavärähteistä energiaa. Jokainen ihminen tunnistaa sen, ja siksi mielellään hakeudumme luontoon, kun kaipaamme hoivaa ja puhdistumista.

Olen aina rakastanut luonnossa oleilua. Lapsena en tietenkään edes ajatellut sitä, koska se tuli niin luonnostaan. En usko, että kukaan lapsi (miksei myös aikuinen) tylsistyisi koskaan metsässä, luonnossa. Siellä on niin paljon ihmeteltävää. Viimeksi eilen ihastelin mustikanvarpuja, joissa oli valmiina silmujen aihiot ensi kevääksi. Luonnossa saamme hyvin konkreettisesti ja läheisesti kokea universaalin rakkauden. Luonnon väri, vihreä, on sydänchakran väri. Luonto on pyyteetön rakkaus. Luonnossa ja metsässä oleillessa mieli selkeytyy, aura puhdistuu ja negatiiviset ajatukset ja tunteet huuhtoutuvat pois.

Uskon, että moni ihminen voisi paljon paremmin, jos he ylläpitäisivät säännöllistä yhteyttä luontoon. Avaran luonnon katselu telkkarista ei korvaa luonnossa oleilua.

Olen pyrkinyt ottamaan omaan elämääni takaisin laiskuuden alle hautaamani rutiinin: aamulenkin. Aamulenkki heti herättyä, ja ennen syömistä, antaa keholle ja mielelle aivan uskomattoman energiabuustin! Ja lenkki nimenomaan luonnossa, ei asfalttiviidakossa. Päivä alkaa ihan eri lailla. Niinä päivinä, kun en ehdi tai jaksa lähteä ulkoilemaan, teen kotona lyhyen joogaharjoituksen.

Se, että Suomen pinta-alasta on 75 % prosenttia metsää, on itse asiassa paljon suurempi lahja kuin ymmärrämme. Myös se, että meillä mustikoita kasvaa kaikkialla, on suuri siunaus. Terveysmeedio (Medical Medium) Anthony William kirjoittaa ja puhuu mustikoista paljon kirjoissaan.

Menkäämme siis metsään!